Avauspisteiden metsästys jatkuu.
Edellinen kirjoitukseni sai aikaan sen verran keskustelua mm. Sportingin että Kraftin vieraskirjoissa, että katson parhaaksi selventää vielä muutamia asioita, jotka ovat ilmeisesti jääneet monelle epäselviksi. Ensinnäkään, en ole katkera tai kateellinen Närpes Kraftia kohtaan. Pelasin kauden 2007 Kraftin paidassa ja siitä kaudesta jäi minulle paljon hyviä muistoja. Sain runsaasti peliaikaa, kehityin pelaajana ja sain myös paljon ystäviä ja tuttavia niin kentältä kuin katsomosta. Minulla ei ole myöskään mitään ongelmaa myöntää, että Kraft on meitä edellä monessa asiassa. Näkeehän sen jo sarjataulukosta ja torstain derbyn lopputuloksesta.
Kritiikkiä annoin joukkueenjohtajan tavasta hoitaa asioita, josta on välillä Fair Play-henki kaukana. Tottakai Kraft ja Sporting taistelevat elintilasta, resursseista ja pelaajista, sehän on luonnollista. Mutta asioita voi hoitaa monella tavalla. Miksi sitten mainitsin asiasta? Tiedostin kyllä, että asiasta nousee meteli. Jos minulla olisi yhtään poliitikontaitoja, olisin ollut hiljaa. Olen kuitenkin sen verran rehellinen ja suorapuheinen ihminen, että en pysty hyväksymään ja seuraamaan sivusta sellaista toimintaa ja käytöstä, joka ovat moraalikäsitykseni vastaisia. Halusin nostaa asian esille, koska olen kyllästynyt moiseen kyynärpäätaktikointiin ja vilunkipeliin.
Muistuttaisin vielä, että kysymyksessä on siis vain ja ainoastaan oma henkilökohtainen mielipiteeni, eikä suinkaan Sporting Kristinan näkemys asioista. Sporting toivoikin, että keskittyisin tulevissa kirjoituksissani ainoastaan oman joukkueemme tapahtumiin ja kuulumisiin. Sitä toivetta aion myös kunnioittaa, eli tämän aiheen spekulointi loppuu osaltani tähän. Toivon myös, että nettikeskustelut pysyvät jatkossa hyvän maun rajoissa, vaikka jokainen toki ymmärrettävästi haluaa puolustaa omaa leiriään. Toivotan Kraftille onnea ja menestystä kauden peleihin, heidän menestyksensä ei ole meiltä pois.
Sitten itse päätapahtumaan, eli torstain peliin. Peli oli mielestäni ennakko-odotuksiin nähden lievähkö pettymys niin pelillisen tason, intensiteetin kuin yleisömääränkin suhteen. Tai no, onko 824 katsojaa Kakkosen otteluun pettymys? Mielestäni näin voidaan kuitenkin sanoa, kun verrataan lukumäärää parin vuoden takaisiin Kolmosen derbyihin, joissa molemmissa oli lähemmäs tuhat katsojaa. Suurin pettymys oli kuitenkin Sporting Kristina, ikävä kyllä. En tiedä olimmeko ylilatautuneita” vai menikö esityksemme jännityksen piikkiin, mutta olimme varsinkin ensimmäisellä puoliajalla aivan liian passiivisia sekä pallollisessa että pallottomassa pelissämme ja annoimme suosiolla Kraftin viedä peliä. Muutoinkin derbyihin tyypillinen tunnelataus puuttui täysin, molemmilta joukkueilta.
Valmentajamme Janne Lindström painotti ennen peliä keskittymisen ja virheiden välttämisen tärkeyttä. Emme kuitenkaan pystyneet vastaamaan Jannen pyyntöön, vaan passiivisen pelin lisäksi lahjoitimme huolimattomuuttamme Kraftille avausmaalin jo pelin 7. minuutilla. Helppo purkupallo tarjoiltiin Jacob Åbondelle täydelliseen maalintekopaikkaan ja nuorukainen kiitti sijoittamalla pallon varmasti takanurkkaan. Taisi olla Jacobin ensimmäinen maali Kakkosessa, joten onnittelut Jacobille, pelimiehen viimeistely. Toinen Lindströmin painottama asia, eli Mario Racin pelitilan ja -huumorin eliminoiminen jäi myös hoitamatta. Pelikello näytti 15. minuuttia, kun Rac sai tarvitsemansa tilan, jonka hän käytti sijoittamalla pallon varmasti takanurkkaan. Kun tilanne on vartin jälkeen 2-0, alkaa huumori yleensä loppua. Kraft veikin peliä koko ensimmäisen puoliajan ja saimme olla tyytyväisiä, että tilanne oli ainoastaan 2-0, kun siirryimme tauolle. Täytyy sanoa, että varsinkin Kraftin hyökkäysduo Rac-Granfors pisti puolustuslinjamme lujille. Molemmat ovat nopeita ja arvaamattomia pelaajia, jotka pelaavat yksinkertaista, mutta tehokasta jalkapalloa.
Tauolla loimme henkeä ja lähdimme toiselle puoliajalle taistelemaan. Kylmää vettä tuli kuitenkin niskaan välittömästi, kun maalivahtimme Brambatti päätti rangaistusalueen ulkopuolella kokeilla, miten Granforsin harhauttaminen onnistuu maalivahdin jalkatekniikalla. Jonas kiitti, siirsi pallon Racille ja lopun arvaattekin. Gastonilta alokasmainen virhe, jota en edes yritä puolustella. Vasta kolmen maalin takaa-ajoasemassa pelimme alkoi näyttää siltä, miltä sen olisi pitänyt näyttää heti alusta alkaen. Tähän toki vaikutti Kraftin lievä vetäytyminen, sillä heillä oli tässä vaiheessa jo kolmen maalin turvallinen johtoasema. Saimme myös lisää virtaa ja luovuutta, kun Diesel Ekholm vaihdettiin kärkeen ja Marcus Landgärds keskikentälle. Diesel lupasi kentälle tullessaan tekevänsä vähintään yhden maalin ja sen hän myös teki. Maalin arkkitehtinä toimivat Landgärds ja Peter Grannas, jotka pelasivat hyvän syöttökuvion päätteeksi Dieselin maalipaikkaan ja tämä sijoitti pallon takanurkkaan. Sportingin kauden avausmaali syntyi, kun ottelua oli jäljellä parikymmentä minuuttia.
Saimme luotua viimeisen parikymppisen aikana painetta Kraftin päätyyn, mutta Anthony Hannuksen tolppapuskua lähemmäs emme valittevasti päässeet. Toki Kraftin peli oli koko ajan kontrolloitua, eikä heillä mitään varsinaista paniikkia ollut. Lisäksi myös heidän hyökkäyksensä olivat alituiseen vaarallisia ja heilläkin oli omat paikkansa lisämaaleihin. Lopputulos 3-1 ei kuitenkaan jätä paljon seliteltävää. Pisteet jäivät aivan ansaitusti Mosedaliin.
Lopuksi vielä pari huomiota muutamasta pelaajasta:
Marcus Landgärds. “Knatten” aktiivinen, rohkea ja luova peli oli hienoa katseltavaa. Hän toi peliimme sellaista energiaa ja luovuutta, jota kaipasimme.
Anthony Hannus. “Antti” Teki jälleen hirvittävän määrä töitä keskikentällä. Me muut saamme ottaa mallia Antin työmoraalista ja taisteluasenteesta.
Jens Nygård. Tyylikäs pelaaja. Jens pelaa kovaa mutta reilusti, eikä hän valita turhasta. Ja silloinkin kun tämän tason pelimies rikkoo, niin hän tekee sen huomaamatta. Täydellisesti ajoitettu töytäisy selkään juuri ennen puskua on klassinen kikka, jota Jens osaa mestarillisesti hyödyntää. Jensin kanssa on kuitenkin mukava vääntää, kun jokaisen tilanteen jälkeen paiskataan kättä, kuten näissä hommissa kuuluukin. Onneksi minulla on vielä 2 matsia aikaa ottaa revanssi!
Mika Koski. Mika on meille kaikille tuttu pelaaja. Itse olen tuntenut Mikan reilut 20 vuotta ja pelannut lukemattoman määrän pelejä hänen kanssaan, joten oli hieman erikoista kohdata hänet vastustajan pelikamppeet päällä. En tiennyt, olisiko pitänyt kätellä vai vetää kunnolla sukille. Paiskasimme kuitenkin kättä, sillä tämähän on loppujen lopuksi vain jalkapalloa. On harmillista, että Mika päätti jättää meidät, sillä Tarvollin loukkaantumisen myötä hän olisi varmasti saanut enemmän vastuuta Sportingissa, kuin mitä hän on Kraftissa tähän asti saanut.
Sportingin taival jatkuu maanantaina kohti Jämsänkoskea, jossa kohtaamme paikallisen Ilveksen. Vastustaja on meille eksoottinen ja kovin tuntematon, joten en tee heistä sen syvempää analyysia. Yksi asia on kuitenkin aivan selvä. Nimittäin ottelun merkitys. Jämsänkoski on kanssamme sarjan hännillä ja nyt pelataan kauden ensimmäinen ns. kuuden pisteen peli, sillä tätä ottelua ei kummallakaan olisi varaa hävitä. Pelipäivä on vielä sopivasti maanantai, mikä pitkän välimatkan takia tarkoittaa joukkueen ja taustajoukkojen kohdalla pieniä järjestelyjä mm. työaikatauluihin. Tätä on amatöörifutaajien arki, mutta onhan tämä kaikki toki sen arvoista. Eiköhän haeta pisteet kotiin, kun kerran Jämsänkoskelle asti lähdetään!!
Pekka Paukkonen
