Edustusjoukkueen kuulumisia kapteenin kertomana!
Tervehdys Sporting-fanit ja muut jalkapallon ystävät!
Kotisivumme ovat viime aikoina saaneet kritiikkiä kahdesta asiasta: 1. Edustusjoukkueesta ei uutisoida tarpeeksi 2. Uutiset ovat pääosin ruotsiksi. Nyt molempiin seikkoihin tulee muutos, sillä minua pyydettiin kirjoittamaan kolumnia/blogia, joka käsittelee joukkueemme kuulumisia. Tosin nyt tulee kritiikkiä siitä, että kirjoitan vain suomeksi ja sitä pyydänkin teiltä nöyrästi anteeksi. Näin siksi, että ruotsiksi kirjoittaminen sujuu minulta kovin hitaasti, enkä tahdo viettää iltojani Google Translaten kanssa! (Jag ber om din förlåtelse, eftersom jag skriver bara på finska. Min skriftliga svenska är inte lika bra som jag skulle vilja, jag hoppas ni förstår!)
Sitten asiaan. Kauden ensimmäinen sarjapeli on jo takana, mutta palaan vielä lähtökohtiin, joista lähdimme peliin. Koko harjoituskautemme oli useista eri syistä todella rikkonainen ja ennen sarja-avusta olimme epäonnisia, kun Julian Tarvoll loukkaantui, eivätkä Gaston Brambattin paperit olleet kunnossa. Muutama pelaaja puuttui armeijan sekä työkiireiden vuoksi ja kaiken lisäksi Miro Rajkovic ja Peter Grannas olivat sairastelleet koko peliä edeltäneen viikon.
Lähtökohdat huomioiden peli sujui tappiosta huolimatta jopa yli odotusten. Kentällä nähtiin 10 Sportingin omaa kasvattia, jotka kaikki esiintyivät edukseen. Heistä tahdon nostaa esiin Jari Hietikon sekä Simon Sandbergin. Molemmat ovat tälle tasolle kokemattomia pelaajia, mutta heidän otteistaan ei sitä tosiaankaan huomannut. Jari taisteli esimerkillisesti koko ottelun ja Simon piti meidät pelissä mukana maailmanluokan torjunnoillaan. Myös Rajkovicin suoritus oli hatunnoston arvoinen, sillä mies oli oksentanut koko edellisen yön eikä ollut pystynyt syömään ennen peliä oikeastaan yhtään mitään. Taisteluhengen lisäksi olen tyytyväinen myös siihen, että pelimme näytti jalkapallolta ja meillä oli peli-idea, jota toteutimme. Emme siis pelkästään puolustaneet, vaan loimme tilanteita ja hyökkäsimme järkevästi.
Saimme pallon kertaalleen maaliinkin Mario Kronmanin toimesta, mutta tällä kertaa ottelun erotuomari päätti ratkaista pelin viheltämällä tilanteesta VIFKlle vapaapotkun. Todistin tilannetta parin metrin päästä, enkä vieläkään keksi, miten tuomari löysi tilanteesta rikkeen. Todella harmillista, sillä pelikello näytti tässä vaiheessa 86 minuuttia ja väitän, että olisimme saaneet tästä ottelusta vähintään pisteen, jos maali olisi hyväksytty. Mutta tällaista on jalkapallo ja kyseenalaiset tuomiot ovat toisaalta myös homman suola. Lopputuloksesta huolimatta saimme esityksestämme paljon uskoa omaan tekemiseemme. Näimme, että pystymme haastamaan VIFKn tasoisen joukkueen ja pelaamaan vahvuuksillamme myös Kakkosessa.
Taistelu jatkuu tulevana lauantaina Lapväärttin tunnelmallisella kentällä, kun vieraaksemme saapuu Tampereen Pallo-Veikot. TPV on perinteikäs seura, jolta löytyy jopa Suomen mestaruus vuodelta 1994. Joukkueesta löytyy mielenkiintoisia pelaajia, joista ainakin naisväki muistaa maalivahti Antti Peltosen (ex-VPS, ex-Jaro), joka esiintyi myös televisiossa Unelmien Poikamies-sarjassa ja on esiintynyt myös Scandinavian Hunks-tanssiryhmässä…no, onneksi jalkapalloa ei pelata pelkillä vatsalihaksilla!!
Sporting on puolestaan tuttu ainakin TPVn valmentaja Samuli Laitilalle ja muutamalle pelaajalle, jotka pelasivat meitä vastaan NoPSin riveissä viime syksyn karsinnoissa. He tahtovat varmasti revanssin ja tulevat hakemaan päänahkaamme erittäin motivoituneena. TPV on pelannut kaksi sarjaottelua, joista tuloksena 4-0 tappio Pallo-Iiroille ja harmittava 4-1 voitto Kraftia vastaan. Selvää on, että helpolla emme pääse lauantainakaan, vaan meidän on jälleen kaivettava esiin kunnon taisteluhenki. Siihen voitte myös te, hyvät Sporting-fanit, vaikuttaa! Laittakaa punaista päälle ja kannustakaa raivokkaasti! Lupaan, että tulette näkemään taistelevan sekä joukkueen värejä ylpeydellä kantavan Sportingin!
Nähdään lauantaina Lapväärttissä!
Pekka Paukkonen
